Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
 
 
 
 


                                                    Hiljaa virtaa Kitinen.

 

 

Entisinä aikoina joki oli sananmukaisesti elämän virta. Joki toi, joki vei, ja elämä sykki eteenpäin. Kitistä pitkin nousivat uudisasukkaat vielä neitseelliseen Kairavuopioon. Kohta heidän perässään tulivat niin maalliset kuin hengellisetkin virkamiehet, ja yön levättyään he jatkoivat sauvomistaan Suur-Sodankylän kirkolle.

Joesta saatiin myös elantoa. Se oli kulkuväylä jokivarren tulvaniityille sekä asioimisreitti kirkolle. Kauniina kesäpäivinä joen lumo oli omiaan nostattamaan myös romantiikan nälkää.

Kairalan alkuperäinen nimi on ollut Kairavuopio. Kaira tarkoittaa vanhassa kielenkäytössä kahden joen välistä asumatonta erämaata ja vuopio eli myöhemmin vuopaja ja edelleen uopaja jokeen kapean salmen kautta yhteydessä olevaa lahtea. Kairalassa näitä verraten isoja uopajia on kaksi. Vahinko, että tuo kaunis Kairavuopio-nimi on aikojen saatossa jäänyt käytöstä pois.

Yliuopajan Manolaissaari on esihistoriallinen asuinpaikka ja entisajan  kesähautausmaasaari.

 

Asutusta seudullamme on ollut jo esihistoriallisella kaudella. Siitä osoituksena ovat arkeologiset löydökset: kivestä hiottu jäätuura, piikivestä valmistettu nuolenkärki, kampakeramiikan palaset, kvartsi-iskokset ja nuotionpohjat. Selviä pyyntikuoppia löytyy n. 6 km päässä kylästä. Pyyntikulttuuria harrastaneet metsäsaamelaiset liikkuivat alueella 1600-luvun loppupuolelle saakka, jolloin myös ensimmäinen talonpoikainen uudiasukas jätti jälkiä Kairavuopion maisemaan. Tuo kapsehtija oli Erkki Antinpoika, joka puolisonsa Elin Paavalintytär Pelkosen kanssa oli tullut joen itäpuolelle Tallavaaran länteen viettävää rinnettä raivaamaan 1670-luvun lopulla. Siihen heillä oli lupakirja kuninkaallisen Lapin plakaatin nojalla.

Vuonna 1802 teki Uppsalan yliopiston kasvitieteen tutkija Göran Wahlenberg matkan tänne Keski-Lappiin. Tutkimusraportissaan hän korostaa, kuinka "erityisesti Kairavuopio on iso kylä hyvine peltoineen molemmin puolin Kitistä". Tuolloin kylässä oli jo 12 uudistilaa.

Kuuluisa Lapin pappi Jacob Fellman teki v. 1821 pitkän venematkan Sompiosta aina Kemiin saakka. Matkalla hän poikkesi mm. Kairavuopioon. Matkakertomuksessaan hän kehuu Kairavuopiota, että se on jopa "komeampi kuin Finnmarkenin kaupungit" Ruijan rannoilla.

Kairalan itäpuolta 1938. Kuva Samuli Paulaharju. Museovirasto

Kairalan itäpuolta 1938. Kuva  Samuli Paulaharju 1938. Museovirasto.

 

Kylän kasvu ja elinvoimaisuus jatkuivat 1900-luvulla. Sodan jälkeen se ei kuitenkaan ollut enää entisensä: joen komeasti rakennettu itäpuoli oli tuhottu. Hävityksen jäljet kuitenkin korjaantuivat jälleenrakennustoiminnan myötä. Myös väkimäärä alkoi kasvaa ollen suurimmillaan 1960-luvun alussa. Silloin Kairalassa oli asukkaita n. 350.

60-luvun puolivälin jälkeen alkanut suuri talouden rakennemuutos vaikutti myös kairalalaisten elämään. Aika, jolloin maa- ja metsätalous elättivät lähes koko kylän väen, oli auttamattomasti ohi. Niinpä pitkään jatkunut muuttoliike alkoi hiljentää pihapiirejä ja kylän raitteja. Kuitenkin vielä 1970-luvulla Kairalassa oli 3 kauppaa, 80-luvullakin kaksi. Viimeinen eli osuuskauppa hyvästeli asiakkaansa 1995. Posti lakkautettiin 1990 ja kolmen kylän yhteinen koulu 1998. Vuonna 1980 laskettiin kylässä olleen asukkaita 184. Tänä päivänä (16.10.2015) meitä vakituisesti asuvia on 78 ja kokonaisen kesäkauden asuvia kymmenkunta. Väestökato ja samalla ikäjakautuman vinoutuminen onkin kylämme suurin uhka. Niinpä jokainen kylään muuttaja pienentää osaltaan tuota uhkaa ja on siten erittäin lämpimästi tervetullut kylämme asukkaaksi. Uusia asukkaita kylään on tullutkin ilahduttavasti.

Kairalan vahvuuksia ovat pitkä ja kunniakas, tallennettu historia, multavat maat ja komeat, valtiovallankin tunnustusta saaneet, kulttuurimaisemat maisemanhoitosuunnitelmineen.

Jos Kairalan sijainti maisemallisesti on mitä parhain, sitä se on myös liikenteellisesti. Meillä ovat hyvät mahdollisuudet pysäytellä ohiajavia turisteja, kunhan me vain oikein osaamme ja haluamme sen tehdä. Myös kahden suuren matkailukeskuksen Pyhän ja Luoston sekä poropuisto Koparan läheisyys on varteenotettava vahvuustekijä myös Kairalalle matkailutuotteiden tarjoamista ajatellen. Vähäinen ei liene myöskään Pyhä-Luosto -kansallispuiston merkitys, varsinkaan jos melkein kylässä kiinni oleva Kilpiaapa kenties joskus liitettäisiin osaksi kansallispuistoa.

On aivan mahtava juttu, että Jaakkolan yrittäjäpariskunta on avannut tunnelmallisen pirttikahvilan hienosti entisöityyn yli 100-vuotiaaseen taloon. Ja kun Kairalaan on tullut, voi Jaakkolasta poiketa joen toiselle eli itäpuolelle ja käydä vaikkapa katsastamassa Tallavaaran VinttiGallerian.

                                                                                                   Kairalan länsipuolta 1930-luvulla. Kairalan Kyläseuran kok.

 Kairalan länsipuolta 1930-luvulla. Maantie kylään valmistui 1937. 

 

 Verrokkikuva 2000-luvulta. Valtatie 5 halkoo sodalta säästynyttä kylän länsipuolta.

 

 

Jaakkolan loihakka pirttikahvila ottaa kävijän vastaan aivan valtatien vieressä. Katso myös Facebook.


Vintti-Galleria joen itäpuolella, Kairavuopiontie 59, puh. 050 4100303. Pyynnöstä voi perehtyä taide- ja valokuvanäyttelyyn sekä kyläesittelyyn.

 

Yritystoimintaa yleensäkin saisi kylässä olla enemmän. Ennen niin vauraassa maatalouskylässä ei ole enää yhtäkään lypsykarjatilaa. Onneksi on iso lihakarjatila, ja niinpä kylän pellotkin pysyvät viljeltyinä. Lammaslaitumia kylässä on peräti seitsemän. Lampaat sopivatkin erinomaisesti kylän keskeisille maisema-alueille, joissa Luiron lampurin mainiot maisemanhoitajat ovat tehneetkin sangen hyvää työtä. Poroelinkeinonharjoittajia on enää kolme-neljä. Taksiyrittäjiä on 50-luvulta lähtien ollut aina kaksi ja koneyrittäjiä on pari-kolme. 

Osa isoa lammaskatrasta maisemanhoitotöissä ja maiseman komistuksena Kotiniemellä.